Viikko on sujunut ihan ok, mutta töissä olen ollut niin pitkiä päiviä, että liikunta on jäänyt aika vähäiseksi. Lisäksi olen töissä ollessani käynyt ulkona syömässä joinakin päivinä yhdessä paikassa, jossa on vain yksi keitto ja yksi pääruoka lounaana joten on ikään kuin syötävä sitä mitä on tarjolla. Ja siksi joinakin päivinä on tullut syötyä enemmän hiilareita kuin olisin halunnut.
Tiistaina kävin Kinesis-treenissä. Muuten en ole kuntoliikuntaa harrastanut -paitsi tänään. Tosin perjantaina työpaikkani muutti, joten päivä kului muuttolaatikoita kanniskellessa eli se oli sillei ihan fyysinen päivä. Muuton kunniaksi se oli myös herkkupäivä. Ostimme kotiin perunalastuja ja muutaman karkkipussin joista koko perheen voimin nautimme. En syönyt mitään älyttömiä määriä herkkuja, mutta söin kuitenkin.
Tänään kävin kuntosalilla treenaamassa 1h 20min ja sen päälle vesijuoksin 30min. Kotiin tullessa olikin semmoinen nälkä, että oksat pois. Söin lapsilta jääneet perunalastujen rippeet ja sitten oikean ruuan. Paino on pysytellyt suhteettoman korkeissa lukemissa. Ahistaa.

Päivän syömiset:
- kahvia, ruispala jonka päällä paistettu kananmuna, ketsuppia ja kurkkua, profeel jogurtti
- kasvissosekeittoa, ruispala jonka päällä tonnikalatahnaa
- kaksi omenaa
- vähän perunalastuja
- uunissa paistettua lohifilettä ja iso annos salaattia jossa jäävuorisalaattia, avokadoa, tomaattia ja valkosipulinen öljybalsamicokastike. Lisäksi salaatin päälle paistettua chevreä, valkoviiniä.

Pitkästä aikaa täällä.
Hörpiskelen vihreää teetä ja ajattelin päivittää kuulumisia. Olen taas joitakin viikkoja ajatellut painoani ja ehkä vähän stressaantunutkin sen ja syömisten tarkkailusta. Syynä on se, että paino on huidellut muutamia viikkoja 66-67 kilon tuntumissa. Ei siis mitään ihmeellistä takapakkia, mutta silti se on aiheuttanut ahdistusta todella paljon. Kaikki varmaan ajattelevat, että jouluna tuli siis mässäiltyä, mutta eipä oikeastaan. Minulle sattui tapaturma marraskuun lopussa -polvessa ristiside meni poikki- enkä melkein koko joulukuussa ole pystynyt juuri liikuntaa harrastamaan. Kun pahin kipu ja turvotus alkoivat hellittämään, kävin kivun rajoissa vesijuoksemassa, mutta verrattuna normaaliin harjoitusrutiiniin treeniä tuli paljon vähemmän. Ja sitten oli muutaman päivän työmatka, jonka aikana mukaan tarttui kaksi kiloa, ja nyt tuntuu että siitä lähtien ne ovat pysyneet kyydissä.
Nyt olen voinut onneksi treenata enemmän, mutta paino ei silti ole pudonnut. Ärsyttää. Tälläkin viikolla olen käynyt kolme kertaa kuntosalilla ja tehnyt hyvät treenit aerobisine osuuksineen, kuntosalin jälkeen olen joka kerta tehnyt n. 20 min vesijuoksut päälle ja tänään kävin vielä tunnin kävelylenkillä. Varmaan treenin määrästäkin johtuen on ollut ihan hirveä nälkä ja ruokaa on tehnyt mieli tosi paljon. Mut sellaista siis. Olen ollut pidemmällä lomalla ja pidellyt ylityövapaita, ja alkoholia on tullut säännöllisesti nautittua. Mut joo, paino siis ei ole tän viikon treenailuista huolimatta pudonnut.
Rassaa tosi paljon. Niin haluaisin päästä 65 kg lukemiin - olo oli silloin tosi hyvä- ja ehkä siihen 64 kg jolloin olisin 'normaalipainoinen'. Mietityttää myös se, että onko mun oikeasti ihan koko loppu elämäni ajateltava näin paljon syömisiä, mikäli aion suht normaalipainoisena pysyä? Musta ei oo normaalia lukea KG-lehtiä ja käydä vaa'alla joka aamu...
Mut ehkä tää tästä kun huomenna palaan töihin ja alkaa taas arkirutiinit. Polvi pitää luultavasti leikata, mutta katsellaan tämä tammikuu miten se treenausta kestää. Joten kuten, mutta ei hyvin ainakaan tällä hetkellä.

65.1 kg ollut aamupaino viime päivinä. Kivaa!

Aamupaino oli 65.2 kg. Aika hienoa. Tietyllä tavalla projekti alkaa siis lähestyä loppuaan, vaikka kyllä tästä kehosta vielä läskiä saisi irti vaikka kuinka paljon. Mutta on ihanaa kun paino ei ole enää se mieltä koko ajan ahdistava asia, kaupoista on helppo löytää vaatteita ja ihmiset kehuvat kuinka hyvältä näytän. No, se nyt on tietysti pelkkää narsismia, mutta kyllä kehuja on välillä mukava kuulla. Tänään kävin pitkän ja tosi raskaan työputken päätteeksi vähän vaateostoksilla, ja ostin ihanan hameen kokoa S ja paidan kokoa XS.
Ainoa takapakki sattui vajaa viikko sitten -työtapaturma- ja ortopedin lausunto oli, että polven eturistiside on poikki ja ehkä myös polven kierukka vaurioitunut. No, kaikki varmistuu magneettikuvauksessa. Ottaa päähän todella paljon, mutta mitään asialle ei nyt enää voi. Projektin suhteen haasteellista, todella haasteellista, on miettiä miten saada kunto pysymään hyvänä vaikka joudun ehkä polvileikkaukseen ja tietysti se, että miten saada paino pysymään tässä jos todella joudun leikkaukseen jonka jälkeen on pitkä kuntoutusjakso edessä. Mutta päivä kerrallaan. Nyt on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja yritän nauttia siitä.

Aamupaino on ollut muutaman päivän 65.4 kg. Hyvä mä!

Koska ensimmäistä kertaa projektin aikana vaaka näytti alle 66 kiloa, päivitän uudet lukemat tänne inspiraatioksi lähinnä itselleni. Vaaka näytti siis 65.9 kg. Aika jännä juttu.

Kiire viikko jatkuu.

Pitkästä aikaa täällä. Elämä on jotenkin niin hektistä, kuluttavaa ja kiireistä, että tämä blogin pitäminen ei nyt ole tärkeimpien asioiden listalla.
Paino on pysytellyt suunnilleen samassa - kilon sinne tänne heilahdellen. Ei mitään vakavaa, mutta laihtunut en viime viikkoina ole. Olen kyllä yrittänyt liikkua ja laihtuakin, mutta jotenkin kiireessä ja stressissä se ei ole onnistunut. Mutta liikkunut olen säännöllisesti, siitä olen tyytyväinen. Olen myös päässyt joka viikko tekemään lihaskuntoharjoittelua ainakin yhden kerran, joko toiminnallista lihaskuntoharjoittelua tai Kinesistä, lisäksi olen käynyt juoksemassa ja vesijuoksemassa. Eli ihan hyvin menee.

Eilen söin pääasiassa ihan hyvin ja terveellisesti, mutta illalla kotona tuli lasten kanssa syötyä pala jäätelökakkua ja vähän maissilastuja. Ja punaviiniäkin meni kurkusta alas.

Mutta hengissä ollaan ja 65 kiloa tavoittelen edelleen.

Tsemmpiä kaikille marraskuun pimeyteen!